×

Oma huone on kirjallisuusmedia, jossa tarkastellaan kirjoja, kulttuuria ja kirjoittamista tuoreista ja kiinnostavista näkökulmista. Sivustoa ja podcastia luotsaavat toimittajat Anniina Nirhamo ja Ulla Lehtinen.

Naisten elämäntarinat kiinnostaa! Lisa Brennan-Jobsin Pikkusintti on sydäntäsärkevä muistelmateos isäsuhteesta

Lisa-Brennan Jobsin Pikkusintti (suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi, WSOY 2019) kuvaa kasvamista kylmän ja epäjohdonmukaisesti käyttäytyvän isän varjossa – isän, joka sattui olemaan myös yksi maailman kuuluisimmista miehistä.

Olen havainnut itsessäni kasvavan kiinnostuksen elämäkertoihin, erityisesti naisten omaelämäkertoihin ja muistelmiin. Ennen joulua nautiskelin monen muun tapaan Michelle Obaman Minun tarinani -omaelämäkerrasta, tammikuussa Tara Westowerin Opintiellä-muistelmateoksesta ja viimeisimpänä Lisa Brennan-Jobsin muistelmista nimeltä Pikkusintti.

Kaikki ovat naisten elämäntarinoita, joissa on suuressa roolissa perhesuhteet sekä naiseksi kasvaminen. Siinä missä Michelle Obama eli rakastavassa ydinperheessä, Tara Westoverin perhe oli  kiihkouskovainen, vainoharhainen, äärimmäisen rajoittava ja väkivaltainen. Molemmat teokset kuitenkin kertovat oman tarinansa siitä, millaista on ollut olla tyttö ja nainen sekä siitä, millaista on etsiä omaa paikkaansa maailmassa. Loputtoman kiinnostava aihe!

"Ei tämä ole minun tyttäreni"

Lisa Brennan-Jobsin muistelmat keskittyvät pitkälti suhteeseen hänen isänsä, Steve Jobsin kanssa. Lisa eli varhaislapsuutensa kahdestaan äitinsä, Chrissann Brennanin kanssa, joka oli ammatiltaan kuvataiteilija ja kirjan perusteella hieman epätasapainoinen. Lisan vanhemmat olivat eläneet jonkinlaisessa on–off-suhteessa ja Steve kielsi todella pitkään, että Lisa oli hänen lapsensa.

Lisan ja yksinhuoltaja-taiteilijaäidin elämä oli taloudellisesti epävakaata. Lisan varhaislapsuudessa he muuttivat usein ja asuivat välillä kavereiden nurkissa. Äidin poikaystävät ja Lisan elämän isähahmot vaihtuivat tiuhaan. Steve antoi heille toisinaan rahaa, mutta pääosin hän oli Lisan avustamisen suhteen pihi, vaikka häneltä ei rahaa puuttunut. Steve kantoi tyttären kuvaa lompakossaan esitellen sitä muille:
Ei tämä ole minun tyttäreni, mutta koska hän on isätön, koetan helpottaa hänen elämäänsä.
Vähitellen Steve tuli mukaan Lisan elämään. Steve oli kuitenkin kylmä, epäjohdonmukainen ja suorastaan ilkeä isä. Lisa etsi koko elämänsä isänsä rakkautta ja hyväksyntää. Kun Steve meni naimisiin Laurene Powellin kanssa ja he saivat lapsen, Lisa toivoi, että hän olisi ollut tuo vauva, joka sai Steven ja Laurenen huomion ja rakkauden.

14-vuotiaana Lisa muutti isänsä ja Laurenen luo, kun riidat hänen äitinsä kanssa kävivät sietämättömiksi. Steve kuitenkin pakotti valitsemaan joko hänet tai äidin: Lisa ei saanut tavata äitiään puoleen vuoteen. Noihin aikoihin Lisan nimeen myös lisättiin Jobs – isän ehdotuksesta.

"Olemme vain kylmiä ihmisiä"

Steve samaan aikaan vaati Lisaa omistautumaan perheelle, mutta kuitenkaan Lisa ei ollut täysvaltainen perheenjäsen, vaan enemmänkin kuin aupair, joka vahti perheen taaperoa aina kun aikuiset halusivat. Kun valokuvaaja tuli kuvaamaan perhettä, Lisa jätettiin kuvista pois. Kun Lisan huoneen lämmitys meni rikki, Steve ei suostunut korjauttamaan sitä. Jos hänellä oli koulun jälkeen harrastuksia, hän ei saanut kyytiä kotiin.

Terapeutille Lisa kertoi toivovansa, että Steve ja Laurene tulisivat edes joskus toivottamaan hänelle hyvää yötä. Kerran isä ja äitipuoli tulivat Lisan kanssa mukaan terapiaan ja aiheesta keskusteltiin. Laurene totesi: Olemme vain kylmiä ihmisiä. Lisan ja isän suhdetta kuvaa myös tämä Steven yhtäkkinen kommentti tyttärelleen:
Juttu on niin, Lis, hän sanoi verkkaisesti äänellä, josta tiesin hänen kohta päästävän suustaan jotain nasevaa ja mahdollisesti hyvin ilkeää. Sinulla ei ole yhtään hyödyllisiä taitoja. Ei ainuttakaan.
Samaan aikaan Lisa kuitenkin ihaili isäänsä ja halusi tämän huomiota enemmän kuin mitään. Steve Jobs kuoli vuonna 2011 ja ennen kuolemaansa hän yritti lähentyä esikoisensa kanssa. Kirjan loppu onkin yllättävän koskettava – ainakin minä perus itkupillinä nyyhkin tälle sydäntäsärkevälle isä-tytärsuhteelle.

Koskettavaksi sitä ei tee ainoastaan tarina, vaan teos on myös kirjoitettu kauniisti, kiinnostavasti ja kaunokirjallisesti ansiokkaasti. Lisa Brennan-Jobs työskentelee nykyisin toimittajana ja kirjailijana.

Missä määrin tositarinat ovat totta?

Tositarinat siis kiinnostavat nyt ihan hirveästi. Omaelämäkerrat, muistelmat ja autofiktio ovat todella pinnalla. Niissä on kiinnostavaa se, mikä kaikki on "totta", miten tarkka ihmisen muisti voi olla, missä kohdin se värittyy tai vääristyy. Pikkusintin kohdallakin on keskusteltu siitä, miten Lisa voi muistaa niin tarkkaan varhaislapsuudessaan tapahtuneita asioita ja keskusteluita (ainakin Lukuvika-podastissa ja MeNaisissa).

Laureen Powell ja Steve Jobsin sisko Mona Simpson ovat sanoutuneet irti Pikkusintin tarinasta: Lisa is part of our family, so it was with sadness that we read her book, which differs dramatically from our memories of those times. The portrayal of Steve is not the husband and father we knew," he ovat kirjoittaneet antamassaan lausunnossa. (Lähde.)

Lisan äiti Chrisann sen sijaan on kommentoinut kirjaa todenmukaiseksi: She didn't go into how bad it really was, if you can believe that. (Lähde.)

Lue myös

I am the night & Mrs Wilson: Kaksi hyytävintä tositapahtumiin perustuvaa tv-draamaa juuri nyt
Aino Vähäpesolan Onnenkissa peilaa nykyaikaa Edith Södergranin runouteen feministisellä otteella
Anniina

Ei kommentteja

Copyright © Oma huoneCREATED BY ThemeShine